Osoite vaihtuu

 Se on nyt niin, että kokeilen ainakin toistaiseksi toista blogialustaa tuosta Bloggerin ikuisesta kuvatökkimisestä suivaantuneena. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, joten voi olla että jään sille tielle. Uusi osoite:

https://rokuron.kuvat.fi/blog/

T

Lumenpaisumus

 Tavallaan on mukava, kun tulee tämmönen kunnon talvi ja lunta ihan perkeleesti. Tossa puoleen reiteen olevassa hangessa tarpoessa kyllä vähän mietin että riittäisköhän vähempikin. Viimeistään siinä vaiheessa kun lämpötila painui plussan puolelle ja se taivaalta turbona tuleva tavara muuttui märiksi räteiksi mietin että vittu. Semmonen pakkaslumi on kuitenki vähän mukavampi alusta häärätä kun kamppeet ei kastu läpi. Takki nyt pitää kosteutta toistaiseksi hyvin, mutta housut ja hanskat ei ja lunta on niin paljon että kyykyssä ollessa perse uppoaa hankeen ja kohta on hanuri märkänä. Oikeestihan mulla ei oo mitään oikeeta syytä valittaa, mut maanantaina kun koittaa töihinlähdön aika ja käynnistelen fillaria varastosta ja jos tää lumikaaos jatkuu niin voi tulla muutama ansaittu ärräpää.

Kävin läheisellä linturuokinnalla toteamassa, että ei näy rottia ei. Jälkiä oli edellisenä päivänä runsaasti mutta nyt ei vähääkään. Mennessä törmäsin tuttuun ja jäin juttelemaan, ja silmäkulmasta näin että joku matala pitkänokkainen lintu kipitti karkuun ruokinnalta kosteikon puskiin. Eihän sitä siellä tietysti enää näkynyt; nyt häiritsee ihan hitosti ajatus siitä, että mikä se oli. Väreistä en nähnyt mitään kun hahmo oli tumma mutta nokka oli semmonen kahlaajamaisen pitkä. Tää ei varmaan selviä ikinä.

Yks ärsyttävä asia on, että tää Blogger vetää kuvanlaadun ihan muusiksi. Kuvaan RAW-muodossa ja muokaan jonka jälkeen muunnan kuvat JPG-muotoon ennenkuin siirrän ne Bloggeriin joka vetää kuvan ihan mössöksi. Tossakin punarintakuvassa Lightroomissa linnun höyhensuomut kauniisti laskettavissa ja lopputulos tommonen hernekeitto. Ei sillä sillee nyt oo väliä, mut ohkaisesti ottaa pattiin kuvata 7000€ välineillä ja käyttää vitusti aikaa harrastukseen ja sit ne kanavat tuoda niitä tuotoksia esiin pilaa sen laadun jonka eteen on tehty niin paljon töitä. Koitan selvitellä tota.

T

Thundercloud

Lunta on tullut ihan naurettavia määriä. Tai se naurattaa vain niin kauan kun ei tarvii fillaroida tai kävellä puntit märkinä tuolla reiteen asti ulottuvassa umpihangessa. Nyt tuli päälle sitten vielä rapsakat pakkaset. Eilen totesin ekaa kertaa tänä talvena, että taisi ulkoillessa olla tarpeeksi vaatetta päällä. Päällekäin kolme(3) villapaitaa, Lekan ohut merino-aluspaita, paksu merinovillapaita ja lekan lampaanvillapaita mallia intin ylijäämä. Näiden päällä Patagonian micro puff-eristetakki ja sen päällä toi mun uusi talvikuoritakki. Kahdet tykit reisitaskuhousujen alla ja kahdet villasukat. Varpaat tosin hieman paleli silti, mietin että olisin tehny fiksusti jos olisin ostanu ihan vähän isompana ne talvisaappaat, nyt se on siinä ja siinä että meneekö yksi vai kaksi sukkaa. Tai menee kaksi, mutta ei kauheesti jää tilaa ilmalle. Kahdella sukalla on se hyvä puoli, että lunta ei mahdu niin paljon kengän varren sisään. Jos olisi vielä halunnut hifistellä, olisi housut voinu olla kyllä topatut laskettelupökät mutta noinkin pärjäsi.

On se! 😍

Näin eilen ekaa kertaa valkoselkätikan. Lintu pyöri ruokinnalla ja välillä lehahti puuhun korkealle rummuttamaan. Kuvat ei ole kummoisia, mutta oon superfiiliksissä siitä koska en ole missään onnistunut ko lajia vielä näkemään. Jos seuraavaksi harmaapää sitten vaikka tulisi kohdalle. Ei vaan, itse asiassa kelpaisi hyvin vaikka fasaani. Hippiäinen. Urpiainen. Taviokuurna. Mikä vaan mikä ei ole talitiainen tai mustarastas, koska niitä riittää. Nisäkkäät on kaikki kadonneet johonkin. Nään kyllä että ruokinnoilla on rotanjälkiä, mutta pupuja tai rottia ei näe missään. Muutamaan otteeseen metsässä kävellessä rusakko vilaukselta, mutta niilläkin on niin hyvä suojaväri että oon huomannut ne vasta siinä vaiheessa kun ne säntää pakoon. Älä käsitä väärin; rakastan lintuja ja niiden kuvaamista mutta mulla alkaa olla tosi ikävä pörröisiä pyllyjä ja isoja silmiä. Pitäisi varmaan suunnata Seurasaareen jos näkisi edes oravia.

Tilasin muutama viikko sitten vihdoin sen uuden tietokoneen. Koska mitään ei voi tehdä normaalisti ja helposti, niin piti tietysti saada tämmöinen superhieno kone jota ei ole hyllyssä vaan joka erikseen kasataan osista. Joo mä tiedän, että en ”tarvi” mun juttuihin noin hienoa konetta, mutta ajatuksena on että se sama mylly riittää mun tarpeisiin vuosikausiksi eteenpäin kuten edellinenkin. En tiiä onko nyt vaan yleistä komponenttipulaa vai missä mennään, mutta toimitusaika on jotain kuudesta viikosta kolmeen kuukauteen eikä se ole tässä viikkojen kuluessa hirveesti lyhentynyt. Alkaa epätoivo hiipiä puseroon. Nyt vaan sitten odotellaan kun ei muuta voida.

Vielä yksi reipas tanssipylly

T

Kinosten keskellä

 Moi ei kuulu kauheesti mitään uutta. Ostin ne länpimiksi kehutut talvisaappaat ja sain taas kerran todeta olevani hölmö kun lähdin uusilla popoilla ensi töikseni heittämään jotain 10km reissua. Ei rakkolaastareita tai mitään tietenkään mukana. Asteittain yltyvä kipu oli lopulta niin kovaa että astuin toisella jalalla vain päkiällä maahan. Tän jälkeen ostin rakkolaastareita ja sijoitin paketin takintaskuun. Kantapää ei ole vieläkään kokonaan kunnossa ja tästä on ehkä pari viikkoa.

Itse kengät on semilämpimät, mutta huomaan kyllä että hangessa seisoskellessa varpaat silti jäätyy. Koitin eka laittaa popot punttien alle, niin sain myös hankaumahaavan sääreen kun reuna osuu liikkuessa siihen vaikka on tykit alla. Nyt ne saappaat on sitten punttien päällä, mutta tuolla on tällä hetkellä lunta helposti polveen asti joten kengät hörppää metsässä iloisesti lunta joka askeleella ja se voi vaikuttaa tohon varpaiden palelemiseen kun lumi iloisesti sulaa ja kastelee housut ja sukat. Oispa säärystimet.

Yritin Googlailla tietoa lämpökameroista ja valonvahvistimista, mutta totesin että mun käytöllä en kyllä saa perusteltua itelleni miksi tarvitsisin noin kalliin hökötyksen. Kieltämättä voisi olla hyödyllinen monessa jutussa, mutta niin satunnaisesti että ei tonnin edestä. 

Yllätyspiisami

Näin päivänä eräänä sattumalta piisamin pitkästä aikaa kotipurossa. Oikeastaan silmäilin merkkejä liejukanoista (talvehtiiko ne edes Suomessa?) kun huomasin ton jötkäleen mupeltamassa kaislikon reunassa kaikessa rauhassa. Yritin mahdollisimman äänettömästi (korkeassa hangessa ei kovin hiljaisesti siis) siirtyä parempiin asemiin matalammalla sijaitsevien vastapäisten kaislojen väliin, mutta siinä vaiheessa piisami livahti jonnekin kaislojen sekaan ja kadotin näköyhteyden enkä löytänyt sitä enää uudestaan. Olisi supersiistiä jos toi tyyppi asuisi tossa vakituisesti, mutta en oo onnistunut tuon yhden kerran jälkeen näkemään siitä jälkeäkään.

Surmion Ulla

Lintupinnoja on kiva keräillä 

T

Echo Chamber

 Nyt kun on myöhäiset iltavuorot ja yövuorot menossa, sattui tietysti se ainut aurinkoinen päivä taas pitkään aikaan. Sen sijaan että nauttisin siitä auringosta niin ottaa vaan päähän se miten missaan mahdollisuuden kuvata esim sitä karaa nätillä säällä. Jos olisin herännyt vaikka kasilta, olisin ehtinyt tehdä kohtalaisen kamerakävelyn edes lähialueilla ennen töitä, mutta kun menin nukkumaan töistä päästyäni kolmelta yöllä ja oon kuullu että ihminen tarvii untakin joskus. 

Haaganpuro

Useampi kuvaisreissu mennyt 10km lenkkejä tarpoessa hampaat irvessä millon missäkin lumi- ja tuhnusäässä. Miksiköhän sitä ei osaa vaan nauttia siitä että se aurinko nyt ylipäätään paistaa joskus edes ikkunan takana. Ohuelti vituttaa kun toiset valittaa yksittäisistä hukkareissuista kun itellä niitä takana helposti kymmenen suora, tai sit ei vaan sillä lailla kiinnitä huomiota niihin pieniin onnistumisiin. Saukko kiinnostaisi, mutta oon aika neuvoton miten niiden kanssa edetä. Jos niitä ei koskipaikoilla näy niin minkäs teet. Kylmällä säällä ei määrättömästi voi seisoskella odottelemassakaan, varsinkaan kun valoisaa aikaa on se 3h/päivä. Lähellä asuvaa hiirtä (jota haaveilin kuvattavaksi) ei oo näkyny enää viikkoihin, sekin on varmaan vaihtanut maisemaa taivaan kotiin. En tiiä auttaisko näihin vitutuksiin ja FOMO-fiiliksiin se, että miettisi valmiiksi kuvauspäivät ja muina päivinä yrittäisi rajata että en tee tai mieti mitään luontokuvaamiseen liittyvää. Se on tietty hankalaa kun se on niin iso osa elämää ja somessa melkein pelkästään samanhenkisiä tilejä seurannassa.

Punnitsin kuvausrepun ja totesin, että ei se paina kun 6,5kg vaikka tuntuu jotenkin paljon enemmältä. Ajattelin rehellisesti että se painaisi ainakin 20kg. Mun selkä on alkanut vihoitella yhä pahemmin tosta kantamisesta, aiemmin se on särkenyt oikealta puolelta lannerangasta mutta nyt on alkanut uutena oireena tosi terävä hermokipuvihlaus myös vasemmalta puolelta, varmaan issiashermoon liittyvää. Pohdin tossa päivänä eräänä että pitäis tehdä joku inventaario ja miettiä mitä ylipäätään on järkevää roudata noilla pitkillä reissuilla mukana. Nyt on kulkenut messissä sekä 100-500 että 70-200 jossa parempi valovoima, mutta pitempi tötterö lähes poikkeuksetta käytössä. Aika turhaa virkaa toimittaa talviaikaan 1.4x extender joten sen ainaki vois seuraavalla reissulla jättää kotiin. Sen sijaan mietin edellisellä metsäreissulla sitä, että taskulampun voisi siirtää vaikka takin taskuun kun tulee kontattua ja tutkittua kaikkia luolia ja kännykän valo on tosi huono tommoiseen touhuun.

Kylmää

Yritän nyt kaivaa jostain positiivista mieltä ja keksiä ensi viikolle jotain kivoja kuvausreissuja. Oon myös yrittänyt panostaa parempaan syömiseen jotta kroppa jaksaisi paremmin. Latasin semmosen YAZIO-sovelluksen joka laskee sapuskasta makrot, ja oon sen myötä todennut että syön rasvaa ehkä kolme kertaa liian paljon mutta en saa proteiinia lainkaan tarpeeksi. Haloo mistä muka saa pelkkää proteiinia ilman rasvaa? En ota tota mitenkään laihduttamisen kannalta, vaan nimenomaan terveellisen syömisen joka ei oikein ota multa luonnistuakseen.

Ainii yks juttu! Oon niitä lämpimiä talvikenkiä googlannut edelleen ahkerasti, ja löysin netistä yhdet joissa speksit kohdillaan ja saanut tosi hyviä arvosteluja, eli nämä. Mun pitää käydä vielä livenä toteamassa onko noi mun juttu, mut se on varmaan hyvä merkki että ne on noin helvetin rumat. Sillon ne on varmaan tosi pätevät ominaisuuksiltaan eiks je? Saapikkaat on tietysti aika painavat, joten ehkä noista ei oo pitkille kävelyreissuille mut just johonkin saukonkyttäilyyn jään reunalle tommoset voisi olla passelit. Katotaan koska tästä kerkiää sovittelemaan. 

Lämpöhanskoja (sähköllä lämpiäviä, oon epätoivoinen ja mulla on surkea ääreisverenkierto) oon katellut edelleen mut en oo löytäny mitään kovin lupaavia joissa ei olisi nahkaa. Puoliso tilasi itelleen jostakin, mutta parin päivän päästä jo valitteli että ei lämpene kun yksi sormi tms niin ei vakuuta ainakaan se merkki. Ehkä niiden aika ei vaan vielä ole ihan kypsä.

   T

Työmyyrä täällä hei

KriKriKriKri

 Mietin pitkään, että aloitanko lintubongausprojektin taas alusta vuodenvaihteessa ja päätin lopulta aloittaa. Kyllähän se kuitenki auttaa motivoimaan niinä päivinä kun ei oikein jaksais. Tänään oli vähän semmoinen päivä, kotoa lähteminen kesti ehkä noin kolme tuntia kun en yksinkertaisesti saanut aikaiseksi päättää mihin päin lähtisin. Ei houkutellut yhtään julkinen liikenne ja ihmiset ja niistä linnuista en oikein tiennyt että missä ois esim avovettä eli ehkä vesilintuja. Lopulta lähin vaan metsäkävelylle.

Aattelin, että yritän tänä vuonna panostaa niihin lintukuviin ja ehkä semmoisista tosi yleisistä lajeista en viiti ekaa suttukuvaa laittaa vaan odotan tilaisuutta ottaa paremman. Just kun olin tota miettiny niin tuli metsässä vastaan palokärki ja järkeilin, että ei noista ikinä tiiä että milloin on tilaisuus semmoista nähdä uudestaan tai saati saako kuva joten oli pakko tyytyä vähän huonompaan kuvaan. Upea tikka joka kämyili tiheimmissä mahdollisissa pusikoissa piilossa ja hyppeli jatkuvasti puunrungon toiselle puolell kuvaajaa karkuun. Niinhän se monesti menee ja sama ongelma monen lajin kanssa viime vuonna. Julkaisin sitten siitä sarjasta parhaan kuvan joka sekään ei ollut kummoinen ja roskakuvia oli yli 9Gt edestä. 

Oon ollu töissä niin töhö, että mulla kesti muutama kuukausi tajuta että jotain mätää tässä valtavassa työmäärässä nyt on. Oikeestaan aloin ihmetellä sitä, kun mulla oli kuuden päivän sisällä viisi pitkää päivää 10-12h ja välissä ainokainen vapaapäivä, ja mietin että miten on mahdollista, että teen 78% työaikaa mutta en saatana kerkiä edes pyykkiä pestä saati kuvaamaan kun kaikki vapaa-aika menee töistä toipuessa. Aloin töissä kattoa työvuorosuunnittelun tuntimääriä tarkemmin ja huomasin, että näköjään työvuorosuunnittelu pyörii 100% työajan mukaan mutta palkanmaksu pyörii kiltisti sillä 78%. (Mulla on sovittuna että teen 78% työaikaa) No kuinkas muutenkaan? Mua hämäsi listoissa näennäisen suuri vapaapäivien määrä, vs aiemmin tein 100% mutta tein vain max 8h päiviä niin joka viikolle tietysti kaksi vapaapäivää. Nyt niitä vapaapäiviä on 2-3, mutta teen lähes pelkästään 10-12h vuoroja niin toi listojen ulkonäkö näytti silmämääräisesti niin ”oikealta” että kesti tajuta. 

Raketit taisi herättää nallukan

Asia saatiin nopeesti selvitykseen ja tosta johtuu se, että nautiskelen tässä paraikaa neljän päivän vapaista kun saatiin tälle listalle jo kevennystä jättämällä pari työvuoroa pois. Jo tehdyistä töistä pitäisi palkka tulla kai piakkoin, mutta menetettyä aikaa ei toki korvaa mikään. Aion olla jatkossa ihan ekstratarkka noissa, koska tää on jo toinen kerta kun jotain hämminkiä on noissa palkoissa ja prosenteissa ja oon niin huono tommosissa.

Kauheesti muuta en oo ehtiny puuhailla. Ainii mut kävin kattomassa niitä Sorelin kenkiä ja hyvä että kävin, koska ne oli jotkut naparetkelle suunnitellut semmoiset aivan käsittämättömän valtavat. Parhaiten ehkä kuvaa se, että näytillä oli yksi koko jonka oletin olevan n. Kokoa 45, mutta selvisi, että se oli kokoa 37 joka olisi ollut siis mun koko. Eristystä useampi cm, mutta ei toivoakaan että tollaisilla popoilla käveltäisiin 10km lenkkejä joten ei tarvinnut edes sovittaa. Joten:

Saa ehdottaa aidosti lämpimiä talvikenkiä joissa ei oo nahkaa tai turkista kiitos. Huovasta vielä jotenkin selviän jos se ei oo missään epämääräisissä oloissa tuotettu.

T

Cold

Ei hajuakaan kuka tää on

 Vihdoin saatiin lunta ja kunnon talvi. Tommoset -16 asteen pakkaset on kyllä sitä luokkaa että kauheen pitkiä aikoja ei paikallaan pysty olemaan, tai mä en ainakaan pysty kun lähtee käsistä ja jaloista tunto. Lisäksi parin viime vuoden aikana on tullut viheliäisenä oireena silmien vuotaminen ulkoilmassa. Ei siis mitään pientä söpöä vetistelyä, vaan kyyneleet (ja tietysti sitä myöten myös juokseva räkä) valuu vuolaasti ja putoilee pisaroina leuasta. Kaikki ilmavirta ja kylmyys pahentaa tota, ja ainoa mikä siihen auttaa on laskettelulasit joita oon alkanu pitää kylmillä ilmoilla pyöräillessä ja joskus myös kuvausreissuilla jos on tosi kylmä ja/tai sataa räntää tai lunta naamaan. Nyt onneksi lauhtuu kelit taas reilusti niin voi vähän keventää varustusta. Oon käynyt parina päivänä metsässä kattelemassa eläinten jälkiä vaikka kuvattavaa ei sinänsä kauheesti oo siunaantunut. Se on jännä miten ne jäljet on jossain netissä tai kirjan sivuilla niin selkeitä, mutta livenä niiden seuraaminen ja tunnistaminen on ainakin mulle tosi vaikeeta. En mä ota niistä oikein mitään tolkkua. Jonkun pupun ja oravan erottaa, mut tosi moni muu arvailu menee vahvalla mutulla. Siitä huolimatta toi touhu on mielenkiintoista ja antaa käsitystä miten kova kuhina tuolla luonnossa käy sillon kun kukaan ei ole näkemässä. Oispa joku jälkiguru joka vois opettaa noita jäljestyshommia. 

Etsi kuvasta koskikara

Mun aiempi kuoritakki ei oikein enää pärjännyt Helsingin ilmastossa ja tein vihdoin päätöksen hankkia rinnalle uuden, enemmän talvioloihin soveltuvan. Kattelin niitä pitkään netissä ja yritin miettiä, että mikä ois järkevin sijoitus mun rymytouhuihin. Lopulta menin Camuun sovittamaan yhtä takkia, mutta myyjän suosituksesta mukaan tarttui tämä herkkupala (sinisenä) jolla normaalisti hintaa jotain 600+€ mutta nyt lähti mukaan alle 300€ viimeinen kappale. Koko on aika väljä, mutta mitoitettuna niin että sinne mahtuu paksu villapaita ja vielä välitakki tosi kylmille keleille, niin oikeestaan tosi hyvä. Ainut miinus materiaalista joka on aika kovaa ja kahisevaa, mutta sen lupailtiin oleman tosi kestävä ja jotain vuoristo-oloihin suunniteltu blabla. Talvikäytössä pelkkä hangessa käveleminen on niin äänekästä, että takin kahina ei ollu tässä vaiheessa deal breaker mutta saa nähdä muuttuuko mieli pitemmässä juoksussa. Mun käytöllä varusteet joutuu tosi kovalle kulutukselle ja esimerkiksi nää vasta vuoden käytössä olleet kuvaushanskat on kosketusnäyttö-osoiltaan kuluneet sormenpäistä puhki ja ne ei kyllä muutenkaan ole yhtään niin lämpimät kun mitä lupailtiin. Tosin täytyy myöntää, että sen mun edellisen kuoritakin osalla on itsessäkin ollut vikaa. Oon nimittäin pessyt tota mun eco-shelliä vääränlaisella pesuaineella mutta se ei poista sitä faktaa että se kuorikerros on paikoin kulunut sisäpuolelta puhki ja vesi tulee tietyn ajan kuluttua iloisesti läpi. Pidän sen kuitenkin edelleen kevyempänä varatakkina kun en oikein raaski poiskaan heittää. Kyllä se hetken pitää vettä kuitenkin, ehkä mä koitan kyllästää sen uudestaan jos siitä olisi apua.

-16 ja kylähullu.

Seuraava materialistinen haave kuvausreissuja ajatellen on Sorelin superlämpimät talvikengät, mutta en oo saanu aikaiseksi mennä sovittamaan niitä. Mulla on enimmäkseen kuvausreissuilla talviaikaan käytössä joka Haglöfsin vaelluskengät tai Icebugin nastakengät joista jälkimmäiset on itse asiassa yllättäen lämpimämmät. Nastakengät on ehkä semisti mummojuttu, mutta kun dallailen tuolla liukkailla keleillä käsissä välillä 6000€ edestä elektroniikkaa niin on ihan kiva jos ei kauheen helposti kaadu. Aina ei kyllä nastatkaan pelasta ja on tässä tullut kaatuiltuakin. Lumella ja pakkasella on kiva kun ei oo vaatteet mutaliejussa saman tien vaikka nurin menisikin. Tänään oli itse asiassa ihan mukavaa makoilla puuterilumessa kuvaamassa kun oli kunnolla kerrastoa alla ja ainut huoli oli, että pettääkö jää alta. Sekään ei pettänyt. Soreleissa ei ole nastoja, mutta niiden lupailtiin pitävän lämpimänä -70 asti (miten tää on testattu???) joten olen utelias. Ongelmana on usein just se kuvatessa paikoillaan oleminen, ei niinkään käveleminen. Pyöräillessä myös jostain syystä lähtee varpaista herkästi kylmällä tunto mikä on vähän creepyä. 

 

Metsänserkku

Viime aikoina kuvausreissujen saldo on ollut aika lintupainotteista, vaikka parin kettuvinkin perässä oon käyny norkoilemassa niin niiden suhteen ei ole onnistanut. Tälläkin hetkellä taas muutaman tunnin metsäseikkailun jäljiltä kamera on kuvausrepussa lämpenemässä, kun ei kylmällä kelillä voi oikein suoraan tuoda lämpimään sisätiloihin. 

Semmosta herkkua sieltä

Uutena ongelmana on nyt viime aikoina ilmennyt kuvia kortinlukijalla iPadille tuodessa se, että muutama kuva/video silloin tällöin näkyy harmaina laatikoina joita ei voi tuoda tai edes esikatsella, käytännössä ainut mahdollisuus on poistaa ne. Nyt kävi ensimmäistä kertaa niin, että se harmaa laatikko osui ainoan tärkeän palokärkivideon kohdalle eli menetin koko videon ja alkaa tosissaan jurppia toi homma. En oikein tiedä miten menetellä, kun en ole varma voinko enää luottaa noihin muistikortteihin. Yleensä sarjakuvauksella kuvatessa ei oo ihan niin justiinsa, mutta toi osui ikävästi. Kokeilin muistikorttien täydellistä alustusta kun en keksinyt muutakaan, pidetään peukkuja että siitä on apua. Yks mitä mietin, niin en oo varma onko sille itse muistikortille haittaa siitä että sen tuo suoraan pakkasesta sisälle; koska teen usein niin että nappaan ulkona muistikortin taskuun ja alan heti käydä kuvia läpi sisälle tultuani.

T

Räkäsos

Huijasin. Tulin sittenkin kipeeksi. Sitä jotenki pitää itteensä semisti kuolemattomana, ja sitte tajuaa että ei vittu taas mennään. Kaikesta päätellen nyt on vuorossa RSV; eli voidaan sanoa että oon taas ajan hermoilla kun koronakin on jo nähty. Silmät ja nenä valuu solkenaan ja aivastelen sarjoissa. Paska fiilis olla töistä pois kun siellä on ollut niin kiirettä mut ei tällä liman määrällä kyllä taivu töihin. Otin yöksi Duactin että en tukehdu siihen räkään, sillä lopputuloksella että pyörin koko yön sängyssä saamatta unta. Saatana. Pääsispä kuvaamaan. Miks tää on tämmöistä. Ota harakka.

T 

Vuoden harmain aika

 Marraskuun pimeys osaa yllättää joka vuosi. Oon ollu taas kolme päivää vapaalla. Nyt alkoi pakkaset, -7 pari viimeistä päivää ja tuntuu että vaikka miten vetää toppavaatetta päälle niin nakit on auttamattoman syväjäässä. Kattelin netistä jo epätoivoisena semmoisia akkukäyttöisiä lämmitettäviä hanskoja, mutta en oo vielä semmoisia hankkinut. Ehkä se ois vähän liikaa? 

Miten voi olla aina joku risu edessä?

Mutta joo, kolme viimeistä päivää lyhyillä unilla aamusta kiertelemään paikkoja. Lähistöllä viihtyi hiiripöllö jota sai aika rauhassa pari päivää kuvata, sää vaan on ollut tasaisen harmaa tuhnu ja pöllö molempina päivinä tietysti hankalasti sijoittunut kuvaamista ajatellen. Eilen sen hiiripöllön oli keksinyt ns. Suuri Enemmistö ja kuulemma aikamoinen kuvaajakööri piirittänyt lintuparkaa, niin jätin suosiolla väliin. Mietin välillä, että miksi se rajaus on pakko saada niin tiukaksi ja kuvataan suoraan puun alta alhaalta ylöspäin säikähtäneen näköistä lintua? Välillä näkee netissä oikein hehkutettavan sitä miten on päästy käsivarren mitan päähän päivehtivästä pöllöstä ja räpsitään parhaassa tapauksessa kuvia metrin päästä salamalla. Omaan silmään väljempi rajaus on usein kauniimpi ja kun on hankittu optiikkaa voi sitä myös hyödyntää siinä että ei ole pakko ahdistaa pöllöä sydänkohtauksen partaalle. Kaksarikuvakulma harvoin tekee oikeutta kenellekään.

 Kävin sitten eilen keskuspuistossa pyörimässä ja etsin hiljattain nähtyä huuhkajaa jota siellä ei enää näkynyt tai kuulunut. Tänään alkaa taas työputki ja nukuin pitkästä aikaa 10+h unet, heräsin naama turvoksissa ja nokka tukossa. Ei kipeenä, mutta tuntee että on pitkästä aikaa ottanut kunnolla unta kupoliin ja vähän höntti olo. Ja tänään oli sitten tietysti just se päivä kun aurinko oli näyttäytynyt, heräsin klo 12 ja totesin että kyllä maar on nätti sää mutta ei tässä oikein mihinkään ehdi ennen töihinlähtöä. Rytmiä pitää myös kääntää kohti yövuoroja niin ei ois ollut kovin järkevää myöskään aamusta aikaisin hyppiä missään. Mut kyllä mä sanon että on suorastaan ihmeellistä miten nää vähäiset nätit päivät osaakin väistellä mun vapaita vaikka teen vajaata työaikaprosenttia.

Sain sovittua kuviani käytettäväksi yhteen Helsingin kaupungin kalenterijuttuun, mikä on mulle aika harvinaista herkkua kun ei tästä yleensä rahaa saa. Mun tietokone hajosi sillon joskus vuosi sitten ja Tector pelasti sen kovalevyltä tiedot koteloimalla sen kovalevyn ulkoiseksi levyasemaksi. Oon käyttäny sitä ulkoista kovalevyä varmuuskopiolevynä ja siirtänyt sille täynnä olevalta iPadilta kuvat “turvaan”. Kuinka ollakaan, yksi niistä kuvista jotka kalenteriin valikoitui, oli vain ja ainoastaan sillä ulkoisella kovalevyllä ja miten sattuikaan, että kaikki muut kansiot mitenkuten siltä levyltä aukeaa, mutta vuoden 2021 luontokuvakansio (joka on tietysti helvetin iso ja RAW-kuvatiedostot valtavia), ei aukea eikä kuvia saa näkyviin. 

Tuhnuaamun myyrä

Sain asiakkaan kanssa sovittua korvaavan kuvan tilalle, mutta ohuelti vituttaa kun oon käyttäny kymmeniä tunteja siihen, että oon siististi kansioinut ne kaikki kuvat sinne oikeisiin kansioihin että saan padia tyhjennettyä ja tadaa oon kaivanu maata omien jalkojeni alta. Tästä suivaantuneena ostin Black Friday-tarjouksena uuden 4T ulkoisen kovalevyn jolle oon nyt siirrellyt jäljellä olevia kuvia padilta sekä muita kuvia vuodelta 2005-2010 aiemmalta ulkoiselta kovalevyltä jolla alkaa olla ikää jo melkoisesti. Tarkoitus olisi jollain ilveellä yrittää myös siltä ei-niin-toimivalta ulkoiselta levyltä saada niitä kuvia tolle uudelle, mutta luulen että seuraava hankinta voisi olla uusi tietokone koska mulla alkaa palaa käpy lopullisesti tän Padin kanssa pelleilyyn. Monessa jutussa tabletti on kätevä, mutta esimerkiksi ulkoisen kovalevyn alustus sekä kameran tai objektiivien laiteohjelmistojen päivitys ei onnistu lainkaan ilman tietokonetta. Oon miettinyt sitäkin mahdollisuutta, että ne kuvat varmaan on siellä ihan ok mutta tää pad ei pysty pyörittämään niin isoa kansiota eikä siksi saa sitä auki. Taloudessa on vuoden 2011(?) puolison macbook jolla ne ei myöskään aukea, mutta vähän on epäselvää että tuleeko siinäkin vain koneen ikä vastaan. En tiiä. Oon just nyt niin hemmetin kypsä tähän tietotekniikkaan.

Mietin paljon sitä, että miten tuntuu että ei löydy oikein mitään kuvattavaa tai varsinkaan julkaistavaa. Sitten kun pysähdyin tota ajattelemaan, niin oonhan mä nähnyt tässä viime päivinä huuhkajan (random), hiiripöllön ja myyrän ainakin. Ehkä se on sittenkin niin, että omat vaatimukset sille kuvalle on vaan noussut niin korkeaksi että ei halua julkaista “mitä tahansa” tai ainakaan semmoisia mitä ehkä vuosi sitten olisi heti pistänyt suoraan ulos. Ja vaikka niitä eläimiä näkee ja kuvaa, niin ne ei enää säväytä sillee samalla lailla kun harrastuksen alkuvaiheessa mikä on vähän säälikin tavallaan.

Tämä kuva korvasi sen kovalevylle kadonneen.

Mun seuraava haave on lumikon kuvaaminen, ongelmana on vain sen löytäminen. En oo ikinä edes nähnyt lumikkoa. Facebookissa meidän kaupunginosan ryhmässä jengi välillä kertoo bongauksistaan joten laitoin sinne kyselyä tän syksyn havainnoista, ja niitä tuli aika runsaastikin. Nyt pitäis vaan saada sopivasti aikaa ja ihan hitosti tuuria että sen eläimen onnistuisi ensinnäkin näkemään ja toisekseen vielä kuvaamaan. Viime päivinä on tullut eka lumikerros joka ei varsinaisesti helpota tota hommaa. 

T

Marraskuu

Tää valon määrä

 Kaamosaika. Se harmaa mössö jonka läpi kahlataan hampaat irvessä. Tai mä ainakin kahlaan, ja mulla on ikävä tähtiä kun taivaan peittää iänikuinen harmaa täkki. Musta tuntuu, että jokaikinen vapaapäivä menee tuijottaen ikkunan läpi kaatosadetta tai kelloa ympäri nukkuessa ja ne harvat aurinkoiset päivät vilahtaa ohi töissä. Ei se varmaan oikeesti ole noin mustavalkoista, mutta siltä se tuntuu kun niitä harvoja kuvauspäiviä odottaa niin innolla. Tänään oli ekaa kertaa moneen viikkoon vapaapäivä niin, että ei satanut. Mahtava fiilis eikä haittannut yhtään että silmät vuosi ja räkä valui kun oli niin kirkasta.

Oon jostain syystä tosi herkkä palelemaan, eikä siihen tunnu auttavan oikein mikään. Ihan sama vaikka ois kaksi villapaitaa päällä niin ei mee kauaa kun hampaat kalisee. Nyt jo tykit käytössä ja armeijan villapaita kuoritakin alla, villapipo ja kauluri. Ostin välitakin kuoritakin alle, oon kuolannut tota Patagonian takkia yli vuoden mutta en ollut raaskinut ostaa ennen kuin nyt kun oli jossain ihan hullussa alennuksessa viimeinen kappale. Vaellussukat, villahanskat, alpakkahuivi ja talvella suvereenisti käytössä myös pyöräillessä ja lumisateessa laskettelulasit. Lopulta oon vaan todennut, että yritän sietää sitä kylmyyttä niin pitkään kun pystyn, mutta sitten kun alkaa lähteä tunto raajoista kipitän viimeistään kotiin. Onneks ei olla vielä niissä lukemissa, mutta kyllä toi tärinä haittaa kuvaamista jo.

Kaunista

Mä mietin tänään kuvatessa pitkästä aikaa koskikaraa, että kun se valon määrä on niin rajallinen että sitä voi joko yrittää kytistellä yhdellä paikalla ja odottaa että tulee hyvä asetelma eteen, tai liikkua paikasta toiseen kuvattavan toivossa ja samalla hukata aikaa niissä siirtymisissä. Oon tehny aika paljon jälkimmäistä. Usein tulee mietittyä, että lähteekö tuurin toivossa jonkun harvinaisemman havainnon perään vai kiertääkö tuttuja seutuja kuvien toivossa. Aina on vähän semmonen FOMO, ihan sama mitä tekee.

Tänään käytin aikaa sen koskikikkaran kanssa todetakseni, että asetelma jossa lintu on syvällä uomassa jossa virtaa ruskeaa vettä ja on rumia keppejä ja risuja on haastava jos mielii saada aikaan mitään nätin näköistä asetelmaa. Mietin, että haluisin jotain uutta mutta en kyllä keksinyt mitään mullistavaa. Viime vuonna toisaalla karaa kuvatessa oli ongelmana uoman lisäksi aidat ja arka lintu. Hommaa ei helpota tämän lajin kohdalla yhtään se, että lintu on alati jatkuvassa liikkeessä. Tämä yksilö oli toisaalta hyvinkin yhteistyökykyinen eikä sillä lailla välittänyt kauheesti kuvaajasta tai ujostellut, mutta ympäristö oli haastava. Kokeilin useammasta eri suunnasta, mutta aina oli edessä puska, korsia tai keppi. Yritin useammasta kohdasta päästä lähelle vesirajaa (ja pari kertaa meinasin pudota itse tai pudottaa kameran veteen). Semmosta vaatteet kurassa möyrimistä sään ollessa pari astetta plussan puolella. Kun vihdoin pääsin semihyvin matalalle, oleili lintu kivellä niin lähellä törmää että kuvan tausta on ruma ja levoton eikä sitä oikein lightroom pelasta. Yritin antaa tilaa eri suunnista jos kara olisi tajunnut siirtyä parempaan paikkaan, mutta hän oli mieltynyt tuohon kiveen ja vesiputkeen. Lopulta oli pakko luovuttaa, ehkä kokeilen myöhemmin onneani jos tulisi oikea talvi. Aamulla mennessä ruoho rapisi kenkien alla ja tien pinta oli jäässä. Jos tulee lunta, tuokin tarjoaa tietysti kauniimmat puitteet ja miellyttävämmän makoilualustan, tänään kotiinpaluuta seurasi ohjelmanumero nimeltä pesukone ja kenkien kuuraus.

Kahta en vaihda; kivi ja putki <3

Moikkuli!

Oon totutellut nyt parin viikon ajan kameran uuteen tarkennusjärjestelmään ja täytyy myöntää, että siinä on puolensa. Muistan kun vaihdoin tohon R6 miten alkuun tuskailin kun se silmätarkennus jää jumiin kaikkiin risuihin hankalassa maastossa, mutta olin jotenkin turtunut siihen tänä aikana. Nyt tossa on erillinen pistetarkennus jolla pääsee tosi hyvin niiden risujen läpi ja sitten jos kohde on tarpeeksi lähellä saa nopeesti vaihdettua silmätarkennuksen päälle. Ainut outous on, että se silmätarkennus tuntuu muuttuneen entistä tyhmemmäksi ton muutoksen myötä. Vaikka kohde olisi lähellä, usein pistetarkennuksella pitää tarkennus ottaa itse ensin lähelle oikeaa, jotta tarkennustapaa vaihtaessa silmätarkennus tajuaa napata oikeaan kohtaan. Tämä tekijä tietysti hidastaa ja nopeassa tilanteessa voi kuva jäädä saamatta kun vaihtelen tarkennustavan välillä. Eipä sillä että se läpi puskien kuvaaminen mitenkään ideaalitilanne olisi muutenkaan, mutta monessa kohdassa realiteetit on semmoset että jotain kasvillisuutta on tulilinjalla enemmän tai vähemmän.

Tarkennus onnistuu nyt myös heinäpuskan läpi

T