Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen

Kangassinisiipi

 Kävin parin päivän tauon jälkeen kattomassa toiveikkaana, että onko riistakameralle tallentunut mäyrien seikkailuja tuosta uusimmasta mäyräprojektista. Mulla on ollut jo aiemmin joku pilipali-riistakamera mallia halvin jostain krääsäkaupasta, ja tän uudemman (Zodiac Trail Camera 2) ostin XXL tarjouksesta vastikään kun oli niin hyvät speksit ja halvalla lähti. Täytyy sanoa alkuun, että en oo mikään ihan velho noiden vehkeiden kanssa että moni asia voi johtua omasta osaamattomuudesta, mutta on tää vähän kummallista kun riistakamerasta saa näppäinäänet pois, mutta ei ole mahdollista mykistää semmosta parin sekunnin discobiittiä joka pärähtää soimaan aina kun laitat siihen virrat päälle tai pois. Tuntuu ihan käsittämättömältä, mutta en oo onnistunut löytämään tähän ratkaisua netistä enkä käyttöoppaasta. Tossa riistakamerassa on oma pieni näyttö josta voi tarkistaa millaisia kuvia on tullut, eli tämä kokonaisuus tarkoittaa sitä että hiivit hiljaa jonnekin pesälle/muualle missä tiedät eläimiä liikkuvan ja johon oot kameran jättäny ja jos haluat tarkistaa ne siihen tulleet kuvat paikan päällä, on päräytettävä se discosaundi niin että voit olla varma siitä että sinä iltana kaikki eläimet parin kilsan säteellä tietää pysyä piilossa joten sinne on ihan turha jäädä niitä odottelemaan enää sen jälkeen vaan kameran tarkistaminen on viimeinen juttu ennen kotiinlähtöä.

Aina melkein mut koskaan ei ihan.

Odottelin sitten pari tuntia ensin hiljaa metsän suojissa pesän lähimaastossa, mutta ei Mauri-mäyrää näkynyt. Sen sijaan supikoira kipitti aluskasvillisuuden seassa melkein syliin, huomasi erehdyksensä ja luikki äkkiä samaa tietä takaisin. Tuo aluskasvillisuus takasi sen, että tilanteesta ei ole kuvia. Järjestään näyttää olevan niin, että siellä missä on mäyriä niin siellä on myös supeja. Kuvan kettu on toiselta reissulta.

Kun alkoi olla sen verran hämärää ja itikat syöneet riittävästi, kävin tsekkaamassa riistakameran ajatuksissa tarkistaa kuvat/videot ja mahdollisesti siirtää sitä sisäänkäynniltä toiselle ennen kotiinlähtöä. Hyvää tossa kamerassa on se, että sen saa lukittua sekä munalukolla että salasanalla ja mulla on molemmat käytössä. Kameraa paikalle viedessä pari päivää sitten oli pattereissa virtaa yli puolet, mutta nyt yllättäen virrat vilkutti punaisella. Ensin näytti että 7 kuvaa otettu, mutta en saanut kuvia katsotuksi ennen kuin virrat katkesi (diskobiitin säestämänä toki) ja patterit loppui. Hassua tässä on se, että riistakameralle luvataan kuukausien toiminta-aikaa valmiustilassa ja/tai 30 000 kuvaa päivällä tai 12 000 kuvaa yöllä. Riistakamera oli tosiaan omalla munalukolla lukittu joten mitään patterien vaihtamista tai muuta hassuttelua ei tossa ole voinut tapahtua ja olisi se aika kaukaa haettua muutenkin. Ei auttanu siis muu kun roudata riistakamera kotiin, edelleenkin paristot niin tyhjät että värkki ei inahdakaan mutta kotona yllättäen myös muistikortti on tyhjä joten mitään kuvia ei joko ollut tai ne on pyyhkiytyneet. En tiedä mitä mun nyt pitäisi tästä ajatella. Jospa ensi kerralla mukaan lähtee sitten se vanha karvalakkimallinen riistakamera. 

Täällä on myllätty taas huolella

Pesällä on siis kuitenkin selvästi elämän merkkejä edelleen ja taas, mutta on vähän turhauttavaa kun en edelleenkään tiedä tästä poppoosta sen enempää. Sisäänkäyntejä on 6-8 ja useampi on selkeästi sen näköinen että ne on olleet hiljattain tuoreessa käytössä, niissä on jopa tuoreita tassunjälkiä todisteena asukkaista. Varmuudella voin sanoa vain, että ainakin yksi supi ja yksi mäyrä. Selvitystyö jatkukoon.

Näkymä järvelle klo 1.40

Oltiin mökillä viikonloppu ja otin toiveikkaana mukaan röllipuvut ja kaikki ajatuksena istua naamioituneena metsässä passissa ja yrittää saada hirvistä kuvia (ei muuten tahdo onnistua millään), mutta en sitte jotenki jaksanu lähteä metsäilemään kun mökillä oli niin paljon muutakin hommaa ja aikaa rajallisesti. Lauantaina päivällä kävin lähistöllä kamerakävelyllä kuvaamassa läheisen hakkuuaukean perhosia ja illalla saunan jälkeen nappasin pari kuvaa kun usva nousi järvelle ja oli hitokseen nättiä. Musta vaan tuntuu että en hahmota tota maisemakuvausta ollenkaan, että vaikka miten näen sen nätin maiseman mutta kun yritän ottaa siitä kuvaa niin se on vaan blah. En saa sitä mun silmissä olevaa kuvaa taltioitua kameralle ja se on turhauttavaa.

No ei menny niinku ajattelin.

Muutenkin kaikki jalusta- ja pitkän valotusajan kikkailusysteemit on vielä ihan vieraita juttuja, eikä ne oo kauheesti kiinnostanu ennen kuin ihan viime aikoina. En oo kauheen semmonen tekninen ihminen tai mitenkään hirveän intohimoisesti selvittänyt kameroiden tekniikkaa, toistaiseksi oon aina opetellu lisää sitä mukaan kun tarvin jotain ominaisuutta ja se on riittäny mulle. Oon aina sanonu, että en mä oikeestaan ymmärrä kameroista mitään enkä oo edes kauheen kiinnostunut niin kauan kun se kone tekee mitä mä haluan. Nyt kuitenkin tuli yllätyksenä, että en saa R6-kameran Manual-modessa valotusaikaa pidemmäksi kun puoli sekuntia, vaan sitä pidemmät on kuvattava Bulb-modella. En tajua miksi, toi tuntuu ihan pöljältä. 

Mulla oli visio miten kuvaan kiiltomadon niin, että ympäristö jää tummaksi ja madon hehku heijastuu lähimmiltä lehdiltä jne. Ajattelin että sen saan toteutettua pitkällä valotusajalla mutta en saanu kiinni siitä visiosta ja puolison kanssa jutellessa (se on meistä se joka oikeesti jostain jotain tajuaa) tajusin että sehän ei nimenomaan mene tummaksi pitkällä valotusajalla vaan tossa pitäisi osata jotain monen kuvan HD-juttuja jossa niitä eri kuvia asetellaan päällekäin ja siinä vaiheessa totesin että olkoot, ei kiinnosta tarpeeksi eikä mulla edes ole siihen sopivia ohjelmia. 

Hei olen sauna klo 01.50.

Yritin vielä ottaa söpöjä yökuvia meidän tynnyrisaunasta ja totesin, että mulla oli mukana objektiiveista vaan tele ja telempi, ja jotta olisin saanut kuvan sommiteltua kivasti mun olisi pitönyt seistä järvessä koska laituria emme tällä hetkellä omista. Ihan niin paljon en tän kuvavision mahdollisuuksiin uskonut, että olisin ollut valmis tekemään sen uhrauksen joten päätin tyytyä puolikkaaseen tynnyrisaunaan. Tän episodin seurauksena muistin kuitenkin, että mulla pölyttyy kaapissa myös 24-105mm EF-linssi, joka on jäänyt kameranvaihdon ja noiden RF-lasien hankinnan jälkeen vähän unohduksiin. Sen kanssa voisi kokeilla ensi kerralla, ja muutenkin nää viimeaikoina heränneet kiinnostuksenkohteet voisi hyötyä tollaisesta laajakulmaisemmasta näkemyksestä asiaan. Tuntuupa muuten kököltä käyttää taas pitkästä aikaa EF-objektiivia adapterilla, kun se ei reagoi iiiihan niin nopeasti ja pitää semmosta erikoista rutinaa jota vieroksun noiden smoothien ja hiljaisten RF:n jälkeen.

Onks toi lokki?

 Voisin laitella tänne kuulumisia myös valokuvaamisen puolelta koska töistä ei oo kauheesti kerrottavaa. Tai no nyt just oon kesälomalla joka sopii oikein hyvin, mutta on hassua miten sitä stressaa jo viikon ennen loman loppumista että loma loppuu ja sitte se vika viikko menee vähän niinku siinä hukkaan. Sain tehdä alennettua työaikaprosenttia toukokuun, mutta just kesäksi (jolloin on paras kuvaussesonki) se evättiin ”koska sitten pitäisi antaa muillekin ja onhan sulla kesäloma” ja toi söi työmotivaatiota tosi kovasti kun oon odottanut viime syksystä asti tätä kesää kuin kuuta nousevaa eikä työpaikkaa vaihtaessa oikeastaan edes tullut mieleen, että sen alennetun prosentin jatkaminen voisi olla ongelma. Itsehän mä siinä menetän 500€/kk mutta kun ei niin ei. Eli heinä-elokuu paahdetaan hampaat irvessä 100% kolmivuorotyötä ja yritän ehtiä myös kuvata aina kun mahdollista. Se voi olla että unet jää vähiin.

Hei olen mäyrä

Mulla on ollu viime syksystä projektina yksi mäyränpesä ja siinä riittää tekemistä. Ensinnäkin sen löytäminen vaati kohtalaisen määrän taustatyötä ja 8h intensiivistä maaston haravoimista. Sain sieltä pesältä jo syksyllä lupaavia kuvia riistakameralla, päättelin niistä että siellä asustelee sekä mäyrä- että supipariskunta ainakin. Sillon joskus lokakuussa oli vaan niin hitokseen pimeetä että niiden mäyrien kuvaaminen ei ollu mitenkään realistisesti mahdollista, niin se projekti jäi kevääseen. Keväällä/alkukesästä onnistuin yhden kerran saamaan ihan kameralla (todella rakeisia) kuvia yhdestä mäyrästä, supeja tai toista mäyrää ei sillon näkynyt. Sen jälkeen oon yrittänyt useamman kerran eri tasoisilla naamioinneilla, joskus mulla on ollu ihan kunnon naamioverkkokin messissä (mikä on ilmeisesti aika yliampuvaa kun kyseessä on niinkin huononäköinen eläin) mutta mäyrää ei ole yksinkertaisesti näkynyt ja lopulta on ollut niin säkkipimeää että mun on ollu pakko luovuttaa. Pari kertaa on ihmisiä tullut hillumaan ja kiipeilemään pesälle juuri auringonlaskun aikaan, (sopivasti kutittelee vitutushermoja kun oot istunut 4h perse puuduksissa paikallasi odottelemassa muurahaisten seurana ja just kun alkaa tapahtua niin joku sankari tanssii ripaskaa pesän katolla) ja luulen että tää on vaikuttanut osaltaan myös siihen että mäyrät on pysynyt visusti piilossa. Pesä sijaitsee puiden varjossa, ja kun alkukesän jälkeen puiden lehdet kasvoivat täyteen mittaan niin paikka on kesän valosta huolimatta ihan hiton pimeä ja se yhdistettynä mäyrään joka itsepintaisesti lähtee liikkeelle vasta joskus todella myöhään on johtanut siihen että se kevään kerta on edelleen ainut kun tällä saralla on meikäläistä onnistanut. Turhauttavaa. Kattelen kaihoisasti kaikkia ihania mäyräkuvia somessa ja haaveilen että saisin yhdenkin kuvan jossa ISO olisi alle 50 000. Kokeilin nyt pitkästä aikaa uudestaan riistakameran kanssa vähän turhautuneena, että onko siellä lävessä ylipäätään enää elämää. Itse asiassa kamera puoliksi unohtui pesälle kolmeksi viikoksi mun lomaillessa ja kun lopulta jaksoin lähteä sitä hakemaan, olikin materiaalia kertynyt yli 50 videopätkän verran. Mäyriä näyttäisi todella olevan enää yksi, en tiedä mitä toiselle on käynyt. Supit asustaa edelleen samassa luolastossa ja kovasti näyttäisi naaras olevan imettävässä tilassa eli poikasia ainakin siellä varmaan.

Sain myös vinkin toisesta mäyränpesästä hiljattain, ja aloittelen projektia sen suhteen. Oon siinä käsityksessä, että jos mäyrillä on jälkikasvua niin ne poikaset liikkuu paljon enemmän myös illalla ja aamulla, kun aikuiset on yleensä liikkeellä vasta ihan yöllä. Uuden paikan suhteen on aina omat haasteensa, kun pesällä on useampi sisäänkäynti joista kaikki näyttää suhteellisen aktiivisilta niin miltä puolelta/mitä koloa ensisijaisesti tarkkailet? Mulle kävi tässä ekalla kerralla sitten klassiset, eli kamera jalustassa osoitettuna todennäköiselle pesäkololle, parin tunnin intensiivisen tarkkailun jälkeen vilkaiset ”ihan nopeesti” puhelinta ja just silloin mäyrä kömpii toisesta kolosta ulos. Shit. Kun yritin kääntää vaivihkaa kameraa sinne suuntaan, kuuluu jalustasta narahdus ja mäyrä luikkii metsään niin että persvillat vaan vilahti. Kyllä kaiveli. Mutta selvä, jatkossa ei ehkä ensisijaisesti kameraa kiinni jalustaan ja silmät pois puhelimesta. Toisella kerralla tuli ns. No show eli eli näkynyt mäyrää, eli luultavasti se luikki jotain toisen puolen sisäänkäynneistä ulos kun seurailin väärän puolen ovia. Eihän siinä. Vein pesälle riistakameran ja yritän saada tolkkua siitä että a) millainen kööri siinä mörskässä asustaa ja b) mihin aikaan, millaisella kokoonpanolla ja mistä uloskäynneistä ne liikkuu. Jälkimmäinen edellyttää luonnollisesti sitä että meikämandoliini käy siirtelemässä sitä riistakameraa paikasta toiseen ja toivoo samalla vimmatusti, että kukaan pitkäkyntinen ei eksy paikalle ja vie sitä mukanaan. On kyllä tähän mennessä ollut aika satumainen tuuri näiden kanssa, että mitään ei oo viety vaikka tosiaan viikkojakin välillä ollut riistakamera yhdessä paikassa ja useamman kerran on kuviin tallentunut myös ihmisiä. Kuvat joissa on ihmisiä toki poistan samantien.

Tutulla supinpesällä oli myös poikaset. Jännitin tosi pitkään että käyttääkö ne sitä pesää tänä vuonna, jostain syystä en saanu riistakameralla sieltä ikinä oikein mitään kuvia vaikka se pesä itsessään oli sen näköinen että sitä on siivoiltu ja siellä on käyty. Poikasia oli arviolta 6, ehdin nähdä ne ehkä 3-4 kertaa. Alkuun ne oli niin pieniä että kurkistelivat vaan varovasti pesän oviaukolta yksi kerrallaan isän vahtiessa, mutta tosi pian ne alkoi liikkua rohkeammin ja viikko sitten tilanne oli jo se, että poikaset liikkui itsenäisesti maastossa ja tulivat välillä käymään pesällä. Viimeksi muutama päivä sitten kun istuskelin pesän lähistöllä pitkässä heinikossa kameran kanssa, mieshenkilö tuli yhtäkkiä läheisen tien suunnalta selkeästi seuraten jotakin maassa, tamppasi pari kertaa kovaa jalalla ja säpsähti kun oli kävelemässä syliin. En tiedä yhtään liittyykö henkilö asiaan, mutta nyt ei ole näkynyt pesällä eikä maastossa aikuisia supeja eikä enää jälkeäkään poikasista. Voi olla että ne on vaan vaihtaneet maisemaa.

Kauriita en oo kauheesti päässy tänä kesänä kuvaamaan. Keväällä seurailin tuttua urosta ja naarasta joka oli viimeisillään raskaana, mutta kun tuli synnytyksen aika koko poppoo katosi kuin pieru saharaan. Sorkanjälkiä ja papanoita näkyy laajalti monessa paikassa ja oon koittanu haeskella semmoisista paikoista missä voisi kuvitella poikasiin törmäävänsä, mutta ei oo onnistanut. Zero. Sama itse asiassa myös rusakon- ja pupunpoikasten kanssa. Jengi bongaa niitä jatkuvasti millon mistäkin mut kun ettimällä ettii ni ei varmasti löydy.

Kettu on semmonen ikiaikainen haave joka tuntuu jatkuvasti vaan lipsuvan kauemmas mitä enemmän sen eteen tekee töitä. Nää mittasuhteet alkaa oikeesti olla jo naurettavat. On turhauttavaa saada joku vinkki tai löytää jälki ja innostua mahdollisuudesta päästä kuvaamaan ketunpoikasia ja joutua taas kerran huomaamaan että joko pesällä on käynyt niin paljon kuvaajia että emo on stressipäissään siirtänyt poikaset tuntemattomaan lokaatioon tai sitten pesä on jostain muusta syystä jäänyt tyhjilleen ja oon taas alkupisteessä. Kuvioon liittyy kiinteästi myös herääminen 3-5 aamuyöllä parin tunnin unilla, 1-2h matkustusajat/suunta pitkin pk-seutua ja kalliit seutuliput. Oon tänä vuonna pari kertaa päässyt kettuja ja poikasia näkemään ja oon superkiitollinen joka kerrasta. Hankalalta kyllä tuntuu siihen vaivannäköön nähden ja sitä itse kettukuvaamista ei varsinaisesti pääse hirveesti harjoittelemaan kun nekin kerrat kestää pari minuuttia kerrallaan ja tilanteet niin nopeita, että tulee mitä tulee. Tota taustaa vasten kun peilaa taas tänpäiväistä niin ehkä ymmärtää tän armottoman morkkiksen.

 Neljältä ylös, hitokseen matkustamista erinäisillä välineillä sekä patikointia. Reilu pari tuntia hengailua märässä metsässä shortseissa, kengät jotka oli melkein täysin kuivuneet eilisestä monsuunisateesta kastui taas litisevän läpimäriksi ja hyttysenpistojen määrä alkoi olla puoltasataa siitäkin huolimatta että myrkkyä oli ja sitä läträttiin lisää reilulla kädellä. Mikään ei vaan riittänyt. Merkkejä kettujen läsnäolosta paljon, mutta ei tietoakaan ketuista joten lopulta päätin luovuttaa. Nälkä, vitutus ja univelka painoi.

 Pois lähtiessä näin sattumalta ketunpojan mikä siis oli mieletön onnenkantamoinen jo siksikin, että metsässä mulla oli kiinni heikon valon vuoksi lyhyempi ja valovoimaisempi linssi mutta näin metsästä poistuttaessa pari rusakkoa joita päätin jäädä hetken mielijohteesta kuvaamaan ja tulin vaihtaneeksi teleobjektiiviin juuri ennen kuin kettu ilmaantui näkyviin. Kuvat kaupunkimaisemassa jolkottavasta ketusta ei ole kovin hienoja (kyllä ei ole hieno bokeh), mutta mun tuuri jatkui vielä sikäli että ketun hävitessä metsän siimekseen kiersin toista reittiä sen edelle ja pääsin kuvaamaan sitä vielä metsässä parin sekunnin verran. Nappasin noiden kahden tilanteen välissä muutamia kuvia vielä suhteellisen kesyistä rusakoista (läheltä ja valoisassa) kunnes keksin kiertää ketun edelle,  ja pahaksi onneksi sen jälkeen kameran asetukset jäi muuttamatta mun kiiruhtaessa kettua yhyttämään sillä seurauksella että metsäkuvissa f10 ja auto-ISO 12800-16000 ja jäljen voi arvata. Kaurapuuroahan tässä tultiinkin hakemaan. Ei se nyt sinänsä mikään maailmanloppu ole, mutta vitutuksen määrä on aika tähtitieteellinen kun on tehnyt kuukausia töitä sen eteen että niitä kettuja pääsee näkemään ja siitä palkitaan 2min kohtaamisella ja sitten menen ja kämmään tollaisen aivan lapsentasoisen asian. Ei siinä mitään jos se olisi käynyt vaikka niiden rusakoiden kanssa, mutta seuraava tilaisuus kuvata kettua voi tulla vasta kuukausien päästä joten harmittaa tosi paljon. Jälkikäteen selvisi myös että se kettu hengaa paljon enemmän sen metsän ulkopuolella joten olin käytännössä istunut turhaan hyttysten syöttinä kaksi tuntia, mutta totahan nyt vaan ei voinut tietää.

Mutta on tässä kesässä ollut niitä onnistumisia myös. Ihan satumainen tuuri kävi liito-oravien kanssa. Toki oon parisen vuotta yrittänyt enemmän ja vähemmän aktiivisesti selvittää niiden asuinseutuja ja viettänyt pimeneviä iltoja niska kenossa puita toljotellen että ihan ilmaiseksi ei tääkään namunen syliin pudonnut, mut tiedän kyllä että kävi tuuri ja isosti enkä muuta väitäkään. Tää oli mun ensikohtaaminen lajin kanssa ja kävi sillä lailla myös munkki, että pääsin näkemään sekä emon että poikasen samalla kertaa. Itse asiassa niitä pikkulapasia lenteli siinä kyllä useampi, mutta lentokuviin ei mulla riittänyt vauhti. Alkukesä on toki hyvää aikaa bongata niitä kun poikaset lähtee pesästä liikenteeseen eikä vielä oikein muista olla yöeläimiä. Tää kuva joka tapauksessa menee omaan top5 helposti kärkisijoille.

 Kokeilin pari kertaa ton reissun jälkeen onneani samassa paikassa, kertaalleen näin vielä yhden poikasen joka kipitteli maassakin hölmönä mutta en saanut kummoisia kuvia ja seuraavalla kerralla ei liitureita enää näkynyt. Joko ne oli vaihtaneet pesää tai oppineet tavoille. En oo jotenkin jaksanut rutistaa itestäni ton jälkeen enää sitä niska kenossa pimenevässä illassa puuhun tuijottelijaa, mutta koitan kyllä ens keväänä viimeistään taas onneani noiden kanssa!

Mielen päällä on vuoden verran ollut semmonen kysymys, että kun meikäläisille myydään hajuttomia hyttyskarkotteita, niin missä määrin ne on tuoksuttomia myös villieläinten nokkaan? Jonkun verran varmasti haisee, mutta kiinnostaisi tietää että miten paljon ja onko niissä eroja, mutta mun Google-game ei oo onnistunu ratkaisemaan tätä. Kerro jos tiedät!