Puskalotto

Kävin vihdoin astetta intensiivisemmän työrupeaman jälkeen hakemassa riistakameran pois suhteellisen lupaavalta uudelta kettuspotilta. Positiivista on se, että kortille oli tallentunut mukavasti ruutuja repolaisesta, mutta en ollut kovin mielissäni huomatessani, että samasta spotista olivat näköjään tietoisia myös lukuisat muut ihmiset joista mun kortille tallentuneissa pätkissä pääosaa esitti joukko innokkaita kolon suulla pyllisteleviä lapsukaisia. Riistakameraa oli pitänyt tietysti myös sormeilla ja käydä useampaan otteeseen lähietäisyydeltä ihmettelemässä, mutta näköjään sen verran kuuliaista kansaa kuitenkin olivat, että kamera oli edelleen paikallaan. Valmistaudun edelleen henkisesti joka kerta siihen, että riistakameraa hakiessa onkin vastassa eioota. Itse kettuja en paikalla kameraa hakiessa nähnyt enkä oikein tiedä kuinka ton spotin kanssa nyt jatkaisin. Tuntuu olevan niin tuurinkauppaa kettujen näkeminen ylipäätään, että olisi kova halu panostaa lähempänä oleviin kohteisiin jotta ei menisi niin turkasen paljon aikaa ja rahaa siihen kettulottoon (eli käytännössä paikalle matkustamiseen useammalla kulkuvälineellä suuntaansa, tuntikausien kytistely turhaan ja sama toiseen suuntaan), mutta kun lähellä ei vaan tunnu olevan mitään niihin liittyvääkään. Pupuja on, mutta kettuja ei. Oon toisaalta ihan varma että saan jälkikäteen kuulla jostain upeesta kettuspotista jossain kilsan säteellä kotoa jonka oon vaan autuaasti missannu.

No moi?

Verrattuna vuoden takaiseen kamerapuuhasteluun oon huomannu yhden hauskan yksityiskohdan. Sillon käytin tosi paljon aikaa kaiken maailman puskissa kauriita etsien, ja toisinaan onnistuinkin suurella vaivalla nappaamaan niistä kuvia. Sinänsä kutkuttavaa ja hauskaa hippaleikkiä, mutta useimmiten tulokset jäi aika laihoiksi. Ryteikköympäristö ei tarjonnut kovin nättejä puitteita kuville/taustoille ja useimmiten jäin tuntikausien hippaleikin jälkeen nuolemaan näppejäni. Nyt kun en oo jaksanu sitä puskahippaa enää, niin toistuvasti tulee tilanteita joissa oon kuvaamassa tai etsimässä jotain ihan muuta ja kohdalle tulee tarjottimella kattaus jossa niitä kauriita tulee tyrkylle paljon paremmassa ympäristössä. 

Pusipus

Tänpäiväinen kohtaaminen olisi voinut poikia nättejäkin kuvia, mutta olin just hetkeä ennen tullut vaihtaneeksi 100-500mm telen + 1.4x extenderin kameraan kiinni lintukuvausajatuksella. Ilma oli jotenkin tosi tumma ja aurinko paksujen pilvien takana, niin ei valo vaan tahtonut mitenkään riittää noihin puskajusseihin tolla combolla. Lopputulemana oli liuta tosi tärähtäneitä kuvia kaurispariskunnasta, ja ne loput kuvat jotka pysyi mitenkuten terävinä on tosi rakeisia ISO:n ollessa vähintään 10000. Rajaukset suhteellisen liikkuvaisista eläimistä oli myös huonot, eikä kuvanlaadun ollessa mitä on voi oikein cropatakaan. 

Kun ostin ton 1.4x-extenderin, mulle tuli yllätyksenä, että zoomia ei voi sen kanssa ruuvata kiinni vaan käytössä on vaan telepää tosi pienellä säätövaralla koska välikappale estää fyysisesti putkea menemästä kasaan. Mun kamerareppu on niin iso että toi 500mm mahtuu just ja just extenderinkin kanssa kyytiin joten se ei sinänsä oo ongelma, mutta esim tossa isossa kauriskuvassa olisi ollut mahtavaa zoomata rajausta väljemmäksi.

Mamma miksi toi iso silmä tuijottaa?

Pistin tilaukseen uuden iPhone 13 pro:n johon ei oikeastaan ois ollut varaa. Nykyinen X on antanut toistuvasti merkkejä siitä, että ei ehkä jaksa enää kovin kauaa olla keskuudessamme. Tänään kun suunnistin reissulta kotiin ja yritin bussipysäkillä ladata HSL:n sovelluksesta matkalippua, koko saatanan toosa meni niin pahasti solmuun että lopulta seisoin pysäkillä tyhmänä kännykkää rämpäten ja katoin miten bussi ajoi iloisesti ohi. Mikään ei auttanu enkä saanut sitä edes käynnistettyä uudestaan. Teki kieltämättä mieli antaa vähän rakkautta pajavasaralla. Lopulta oli pakko tietä kysellen ettiä lähin kauppa jossa matkakortin lataaminen onnistuu ja ladata perinteisesti arvoa matkakortille. Oispa ollu hienoa jos matkakortti ei ois ollu mukana, kun yleensä tosiaan käytän nykyään sitä sähköistä HSL:n softaa. Sit oisin varmaan kävelly kotiin ja tekisin kotimatkaa edelleen. Tänään puhelin tokeni vielä Appleliikkeen sedän suosiollisella avustuksella mutta luottoa ei enää oo ihan kauheesti. 

Toivon, että uusi puhelin ehtii saapua ennen vanhan lopullista leviämistä. Kiinnostaa kovasti uuden puhelimen RAW-kuvanlaatu ja laaja- sekä yökuvausominaisuudet.

Melkein eksyttiin Nuuksioon.

Mäyrähommeliinit alkaa olla sillä tolalla, että en oo jaksanu kauheesti niiden huudeilla käydä kun illat on jo niin hämäriä että ei oo kauheesti toivoa kuvien saamisesta. Keväälle suunnitelmia mäyrien suhteen on kyllä kovastikin. Viime aikoina on tullut räpsittyä enemmän kuvia perheen koirasta, kun sitä välillä havahtuu siihen että nää karvakaverit on täällä tosi vähän aikaa. Toisaalta nopean pienen koiran kuvaaminen on myös tosi hyvää harjoitusta luontokuvaamiseen. 

Oon välillä onnistunut luomaan itelleni jotain hirveitä paineita kuvaamisen suhteen ja tuntuu kauheelta kynnykseltä julkaista mitään, tai välillä ihan vaan edes ottaa kuvia. Yritän työstää tätä sillä että otan kameraa mukaan paikkoihin ja kuvaan paljon sen kummemmin ajattelematta. Ei kaiken tarvi olla aina niin suunniteltua ja aseteltua. Suurin osa on tietysti paskaa mut niin se tuntuu olevan muutenkin. Mitä väliä. Haluun vaan pitää tän semmoisena, että kuvaaminen on jatkossakin hauskaa eikä hampaat irvessä puurtamista ja suorittamista.

T

Suo ja hirvikärpäset

Mummo suolla

 Oltiin loman kunniaksi pitkä viikonloppu mökillä. Puolet ajasta satoi kuten odottaa saattaa, eikä kuvaamista muutenkaan ehtinyt ihan hirveesti harrastaa kaikilta mökkihommilta. Sain todeta, että ruska on paljon pidemmällä jo keski-Suomessa kun täällä etelässä, käytiin yhtenä päivänä suolla ja se oli oikeastaan kuvaamisen kannalta reissun parasta antia. 

Meidän mökki on sähkötön ja lämmitys hoituu (jos hoituu) millon mitenkin toimivalla ikivanhalla puuliedellä joka yleensä vain työntää savut sisään kämppään. Nyt oltiin saatu tilattua vihdoin nuohooja joka ystävällisesti nuohoushommien lisäksi myös puhalsi koneellisesti kuumaa ilmaa hormiin jolloin saatiin melko tuskattomasti liesi vetämään. Tarkoituksena on vaihtaa se liesi helpompikäyttöiseen ja tehokkammin lämmittävään liesikamiinaan, mutta toi liesi painaa yli 200kg eikä kukaan taida huolia tota rotiskoa edes ilmaiseksi joten sillä mennään toistaiseksi. En muista paljon sisälämpötila oli mökille mennessä, mutta vikana aamuna se oli 22 ja mökissä oli mukavan lämmin katella kaatosadetta. Ennen niitä vikan päivän lämpötiloja semmoisessa semiviileässä mökissä kun heräilee kolmen vuodenajan makuupussista, niin meikäläisellä on nykyään yhä vaikeempi herätä ennen auringonnousua kuvaamaan vaikka tiedossa ois miten mahtavat maisemat. Tai ei se herääminen oo ongelma, mutta että sieltä lämpimästä pussista nousee ylös ja ulos, tuntuu välillä vaikeelta. 

Huomenta! Tämmönen näkymä ovelta

Ainoastaan yks aamu oli semmonen että oli nätti auringonnousu ja silloin pääsin rantaan asti (2m ovelta) ja otin pari kuvaa, muina vaan vilkaisin säätä ja käänsin kylkeä kun keli oli semmoinen harmaan meh. 

Noissa ”oikeissa” metsissä rämpiessä sain myös tutustua oikeestaan ekaa kertaa kunnolla hirvikärpäsiin. Niitä oli ihan julmetusti kaikkialla, ne lensi suoraan päin pläsiä ja yritti suvereenisti tunkea silmiin ja korviin. Usein vielä monta tuntia metsässä kävelyn jälkeen alkoi tuntua kutinaa ja jostain paidan sisältä tai pipon alta käveli siipensä pudottanut hirvikärpänen. Oon yleensä ihan ok kaikeenmaailman öttiäisten kanssa, mutta hirvikärpäset saa jotenkin aikaan pienen hetkellisen paniikin josta toistaiseksi oon onneks kuitenki selvinnyt.

Hei kenen kakka?

Aiempien reissujen tapaan villieläimistä näkyi kyllä jälkiä, mutta eläimiä ei saanut kameran eteen. Käytännössä hirvien kuvaaminen vaatisi jonkun kuvauskojun ja tuntikausien paikallaan patsastelun, mihin en kyllä tolla hirvikärpäsmäärällä kykene. Pariin otteeseen näkyi isoja metsäkanalintuja vilaukselta niiden painuessa pakoon, mutta ne oli aina niin tiheässä pusikossa tai liikkui niin nopeasti että lajista ei tahtonut saada selvää. Suoreissulla löytyi tuoretta hirvenkakkaa ja isot sorkanjäljet sammalella, mutta hirviä ei näkynyt. On aika uskomatonta miten niin iso eläin voi piiloutua ja liikkua niin nopeesti. Yhdellä linnuntunnistusapilla sain myös tulkittua mökin lähistöllä kuuluvia linnunääniä sen verran, että jos sitä ohjelmaa on uskominen niin siellä pyörii ainakin pyrstö- ja hömötiaisia mutta ne oli jossain niin korkealla isoissa puissa että en nähny niitä lintuja ollenkaan. 

Meidän mökin pihalle oli ilmestynyt musta kakkaläjä jossa oli myös puolukoita koristeena. koon puolesta veikkaan supikoiraa, mutta en oo nähny tienoolla muita jälkiä niistä ja toi oli tosiaan vaan yksittäinen kakkaläjä eikä mikään kunnon käymälä kuten supeilla yleensä. Laitoin lähtiessä mökille sen omituisesti temppuilevan riistakameran (se jonka epäluotettavuudesta oon valittanu aiemmin), jos se salaperäinen kakkatyyppi vielä palaa niin voi olla että siitä saadaan kuva jos se hemmetin riistakamera suostuu toimimaan.

Nää värit löi ällikällä!

Haaveissa olisi päästä ainakin kerran vielä tän syksyn aikana mökille jos aikataulut antaa myöten. Vähän riippuu kans siitä kamiinahommasta, kun ton nykysen systeemin kanssa on vähän tuuripeliä että saako sitä vehjettä vetämään ja ilman lämmitystä siellä ei kyllä tarkene erkkikään. Jos saatais kikkailtua pari vahvaa tyyppiä kantamaan se vanha uuni veke niin semmonen liesikamiina mitä ollaan kateltu, ei maksa kun parisataa euroa (eikä onneksi paina kuin murto-osan nykyisestä) ja siihen joku osaava asentaja tietysti vielä. Mutta sillä liesikamiinalla saisi lämmitettyä sitä pientä mökkiä niin tehokkaasti, että saataisiin pidennettyä mökkeilykautta kyllä ihan heittämällä, ja mökillä olis vielä tosi paljon hommia rästissä. 

 Ruskan edetessä ois haaveena saada ihania värikkäitä kuvia joka tapauksessa, oli lokaatio mikä tahansa. Viime päivinä on ollu myös tosi mahtavia sumusäitä, joita ois ihana päästä kuvaamaan. Ne on vaan semmosia, että näen että ne näyttää upeilta mut en oo ihan varma, että miten saisin parhaiten sumua hyödynnettyä valokuvissa.

T

Ysiysi

No on se kuuppa aika tumma

 Mulla on tän vuoden lintuhaasteessa kasassa 99 lajia, ja oon yrittäny viime aikoina ettiä sitä THE sadatta, mut yhtäkään uutta lajia ei oo ikuisuuksiin tullut vastaan. Tänään kävi huvittava juttu kun dallailin merenrannalla muuttolintujen toivossa. Kattelin kaukana lilluvia lintuja, ja ihmettelin miten ne on niin tummia. Otin pari kuvaa ja huomasin, että kuvassakin lintu näytti mustalta mutta päässä oli vähän valkoista. Innostuin tietysti heti ajatuksesta, että ”jumankauta sehän on varmaan pilkkasiipi nyt sitte” ja räpsin into piukeena satapäin kuvia niistä tummista linnuista. Ei varmaan tarvii sanoa, että on oo koskaan aiemmin nähny pilkkasiipeä. Kotimatkalla heräsi aavistus joka kotona kuvia lähemmin tarkasteltuna paljastui oikeaksi; nii näähän oli nuoria telkkiä ja pilkkasiivellä se vaalea juttu on eri kohdassa naamaa. Myös linnun räpytellessä siipiä näkyy vaaleampi vatsapuoli, mutta mulla oli valotus tosi hämärällä ja seliseli. Onneks en ehtiny hehkuttaa tota mihinkään, satasen etsintä siis jatkukoon. 

Yhdellä potentiaalisella ketunpesäpaikalla oli ollut riistakamera pari päivää, mutta saaliksi tuli vaan ihmisten jalkoja ja pari epämääräistä suttuista vilahdusta josta ei ota tolkkua sekä yksi hännän viuhahdus joka saattaa viitata kettuun tai sitten ei. Mulla oli ajatuksena jättää kamera sinne pitemmäksi aikaa, mutta kun siellä oli noinkin paljon ei-toivottua liikennettä päätin viime hetkellä ottaa sen mukaan kotiin viimeksi paikalla käydessäni. 

Ei pöytätapoja

Kaipaisin uusia ideoita ja ihan uusia paikkoja kuvaamiselle, niiden löytäminen tuntuu olevan ihan helkutin hankalaa ja esim nisäkkäiden kohdalla kun samoista apajista Uusimaan alueella taistelee kymmenet ja sadat muut kuvaajat. Sitten saa lukea netissä miten toisille tulee tuntemattomat jakelemaan pesäpaikkojen koordinaatteja hopeatarjottimella ja kun ite hakkaa kuukausi toisensa perään päätä seinään ja naaraa kaikki kumminkaimat läpi vinkkien toivossa niin välillä meinaa leipiinnyttää mutta minkäs teet.

Mä mietin välillä sitä, kun kuvausoppaissa neuvotaan lähestymään arkaa eläintä tuulen alapuolelta tai kytistelemään siellä tuulen alapuolella että se eläin ei huomaa ihmistä. Että miten sitte pitäis toimia jos kyttää sitä eläintä ja se tuuli kääntyykin päinvastaiseksi. Lähteekö jotkut pro-kuvaajat vaan pokalla kiertämään kaukaa parempaan suuntaan vai luopuuko ne vaan suosiolla leikistä?

Tilasin vihdoin sadesuojat objektiiveihin, kun alkoi hirvittää ajatus kaluston kosteusvaurioista. Ne on matkalla jossain päin Eurooppaa, saa nähdä kauan kestää. Toistaiseksi ei oo niin justiinsa kun ei oo juurikaan satanut, mutta veikkaan että kyllä sitäkin herkkua on yllin kyllin tarjolla tässä syksyn ja talven mittaan. 

T

Floating islands

 

Minne nää päivät oikein häviää? Oon kuvannut ja ulkoillut paljon, mitään mainittavia vautsivau-onnistumisia ei ole tullut. Yhtenä päivänä näin kävellessä metsänaukealle vilaukselta ketun poistuvan paikalta, mutta en saanut huonoakaan kuvaa koska olin tosi epäammattimaisesti siinä vaiheessa keskittynyt äänikirjaan ja häkellyin niin paljon, että en osannut reagoida. 

Kävin hiljattain saaristokierroksella ja näin tämmöisiä leijuvia saaria. Tää on mulle ihan uusi ilmiö, piti oikein pysähtyä ja kattoa toiseenkin kertaan että mikäs helvetin möhkäle tuolla ilmassa leijuu. Kai toi on joku optinen harha, mutta siistiä silti! Oon yrittäny vähän meren läheisyydessä ja muutenkin katella jos näkyisi uusia lintuja muuttopuuhien lähestyessä, mutta toistaiseksi oon nähnyt vaan samoja valtavina määrinä. Esimerkiksi västäräkkejä pyörii tolkuton määrä kaikkialla tankkaamassa sapuskaa ennen muuttomatkaa. 

Kävin vaarin 90v-synttäreillä ja otin kuvia sieltä. Sain todeta taas kerran, että ihmisten kuvaaminen ei oo mun juttu ja että sisätiloissa kuvaaminen on ihan horroria kun valo ei riitä ja tosi vaikea saada siistiä taustaa mihinkään. Tossa ois loputtomasti kehityttävää mulle, mutta ehkä keskityn jatkossakin luontokuvaamiseen.

Quak!

Syksyn värit alkaa hiljalleen vaihtua. Mulla on muutamia orastavia visioita niiden hyödyntämisestä kuvaamisessa, mutta toistaiseksi kuvauskohteet eivät ole olleet samaa mieltä tai ovat jopa loistaneet tyystin poissaolollaan. Haaveilen edelleen semmoisesta tilhi- ja pihlajanmarjat-kuvasta (joo semmoinen joita on jo miljoonia) mutta ehkä on vielä vähän aikaista tilhille. Pihlajanmarjojen määrästä ei ainakaan pitäisi olla kiinni. 

Yhtenä päivänä sorsaa kuvatessa tuli hassuteltua matalan kuvakulman kanssa siinä määrin että hetken pelkäsin objektiivin kastuneen mutta ei se sitten onneks kastunut kun käsi oli välissä. Jos olisi ollut yhtään aaltoja niin olisi voinut käydä hassusti. 

T