Kamerarepun päivitystä

 Mulla on ollu ahkerassa käytössä Chromen Niko Messenger-kamerareppu joka on palvellut suhteellisen uskollisesti. Päädyin tuohon koska se oli sopivan pieni, ja mulla oli ollut ennestään kaksi Chromen reppua ja oon tykännyt niiden tyylistä. Koko on huimat 13l ja se on viime aikoina ollut se joka on tullut vähän vastaan, kun nykyään on useimmiten ainakin kaksi objektiivia mukana niin hirveesti muuta ei oo survomatta mahtunut ja esimerkiksi vesipulloa en oo jaksanut pitää mukana mutta siihen on syynä kyllä myös laiskuus koska en jaksa kantaa lisäpainoa. Tossa repussa on vaan yksi leveä hihna joka kulkee vasemman hartian yli, ja tukiremmi jonka saa oikealta kiinni puoliväliin. Alkuun oli tosi hyvä systeemi, mutta oon huomannu viime kuukausina enenevissä määrin ongelmia mun alaselässä oikealla puolella ja selkä myös kipeytyy pitkillä reissuilla. Vaihtelevasti on ollut myös vasemman polven kipeytymistä, ja veikkaan että nää kaikki liittyy siihen että kannan tosi painavaa reppua jatkuvasti samalla hartialla ja kroppa tykkää huonoa. 

Repun kangas on pitänyt yllättävän hyvin vettä, mm sen hiljattaisen järkyttävän monsuunimyrskyn mitä vähän ihmettelin, mutta muutama viikko sitten huomasin että selkähihnan kiinnityskohdasta alkaa sauma prakata ja kun kyseessä on säänkestävä reppu niin ei hyvä homma. Mulla on työmatkoilla näiden toinen reppu käytössä, ja sitä on korjailtu kahteen kertaan Chromen piikkiin ja taas on uudesta kohdasta reppu rikki, (repuilla on elinikäinen takuu). Sain sovittua nyt noista ostopaikan kanssa 200€ hyvityksen ja pistin Chromen (yllätys) Niko Camera-repun tilaukseen niillä rahoilla. Siinä vaikutti säädöt tosi hyvältä ja koko 10l isompi joten nyt sitten jännitetään että onko se ihan mahdottoman liian iso. 

Kesäloma loppui ja kuvaamaan ei tietenkään ehdi entiseen malliin tän kolmivuoromyllyn keskellä mikä odotetusti ottaa päähän. Alennettua työaikaa ei tässä maailmanlopun puljussa kesälle saa ilman taaperoikäistä lasta tai lääkärintodistusta vaikka omassa hanurissahan sen tulonmenetyksen tuntee. Minkäs teet, humppaa tai kuole. Ärsyttää ekstrapaljon kun kesä on niin lyhyt ja sitä on odotettu niin innolla, niin yritän sitten kaiken muun kustannuksella maksimoida sitä kuvaamisaikaa ehkä joskus myös vähän fiksuuden tuolle puolen koska mun sosiaalinen elämä on ihan nollassa ja oon nähny kavereita joskus kevättalvella viimeksi.

 Eilen loppui yövuorot ja vietin parin tunnin unien jälkeen iltapäivän ja illan yhden kettuvinkin perässä jossain hornankuusessa, mutta ei näkynyt kettusia ei. Oon jotenki aina askelen jäljessä. Tänään kävin pitkästä aikaa metsässä josta löytyi yllätyskettu, mutta valitettavasti kuollut sellainen. Nuori yksilö, varmaan auton alle jäänyt päätellen siitä että kettu oli kahdessa osassa. Joskus tuntuu, että oon semmonen raatomagneetti joka vaan vetää kuolemaa puoleensa. Kattelen kateellisena kaikkia hienoja kettukuvia somessa ja turhaudun. Tänä kesänä on tullut kyllä koluttua tosi monta paikkaa jossa on ollut ketunpesä, mutta ei ole enää tai poikaset on siirretty. Jos ei muuta ni ehkä mä saan tosta kettukakarasta hienon kallon sitten kun hajottajat on putsannut sen.

Viikonlopun jälkeen on onneksi taas vapaata, en oo sinne asti suunnitellut vielä sen enempää ohjelmaa. Kauriit ja puput on jääny jotenki tosi vähälle tänä vuonna. Jotenki tuntuu, että kun se ainut missä niitä kauriita näkee on yleensä keskellä metsää umpiryteikössä, niin haluaisin saada nätimmässä ympäristössä kuvia enkä enää “tyytyä” niihin suttuisiin ryteikkökuviin, mutta kai niiden näkeminen on vähän tuurinkauppaa. Oon myös todennut, että koiran kuvaaminen on helkkarin vaikeeta ja ärsyttävää hommaa, koska joka kerta kun sitä osoittaa kameralle se joko kääntää hanurin tai alkaa pyöriä. Kuvaushaaveissa on myös pupunpoikaset, lähinnä meilläpäin näkee aikuisia rusakoita ja yksittäisiä citypupuja mutta poikaset on hyvin jemmassa. Saa vinkata keinoja niiden löytämiseen!

Otetaan myös vastaan lisää tunteja vuorokauteen ja semmosta positiivista mieltä.

T